TipTap

Joulu on yleensä ollut se perinteinen aika, jolloin toteutetaan tietyt asiat, herätellään tietynlaiset tunteet, ollaan perheen kanssa - ja syödään paljon. Tämän vuoden joulu on ollut kyllä totisesti erilainen mihinkään aikaisempaan verrattuna oikeastaan jo ihan senkin takia, että en ole kotona (really!?). Toinen kokolailla vaikuttava tekijä on se, että täällä on kesä - kuuma kesä.

Uudesta-Seelannista palattuamme vietimme muutaman päivän Gold Coastilla. Täällä nähtiin hieman jouluvalmisteluita; oli (muovi)kuusta, lahjapakettia, jouluvaloja..... tosiaan. Jotkut innostuvat jouluvaloista niinkin tosissaan, että sitä voi jo kutsua lähinnä elämäntehtäväksi. Ja kun johonkin ryhdytään, niin sanoja "kohtuus", "hyvä maku" ja "hillitty" ei tunneta lainkaan. Tai noh... makuasioitahan ei kiistellä... :)

Erään talon jouluvalaistus.

Gold Coastilla päästiin myös leipomisen makuun, mikä jatkui edelleen Kingscliffissä. Eihän joulu ole mitään ilman leipomista! Näinpä ilahdutettiin Gold Coastin houstejamme joulutortuilla. Perinteistä suomalaista luumuhilloa on ikävä kyllä turha hakea, joten lopputulos ei ihan perinteisenveroinen ollut, mutta maistui syöjille varsin mainiosti. Kingyssä jatkettiin leipomisorgioita pipareiden merkeissä... niin ja note to self: älä yritä tehdä piparitaloa kuumassa ja kosteassa ympäristössä - tulee menemään puihin.

Jouluaattona tunnelma hieman muuttui joulupuuron myötä. Riisipuuro vaan kuuluu jouluun. Nam. Joulua vietetään täällä varsinaisesti vasta joulupäivänä. Lähdettiin Lismoreen, jossa saatiin osallistua oikein kunnon kokoperheen joulunviettoon. Meille joulu alkoi oikeastaan samantien, kun astuttiin autosta ulos: MACADAMIAPUU!!! Kerättiin siis kassillinen macadamiapähkinöitä siltä seisomalta. Ihan kuin kultaa olisi kerännyt suoraan maasta. Tätä seurasi tietysti pähkinöiden kosauttelu altaanreunalla, minkä jälkeen isäntä sitten paahtoi namupalat suolan kanssa. Yum!

Joulupäivä lähti liikkeelle aamukävelyllä. Peruskuumuus ja hikoilu unohtui hetkeksi, kun bongasin eukalyptuspuussa pienen knöölin. Toden totta! Ihan oikea VILLI koala!!! Ihasteltiin karvapalloa jokusen aikaa. On ne kyllä söpöjä. Vaikea kuvitella, että otus, joka nukkuu 22h ja syö 2h vuorokaudessa voi olla vaarallinen... hmm... kuulinpa muuten myös, että Australiassa on myös myrkkylintu... ja ollaan nähty niitä vaikka kuinka. Onneksi otukset eivät kuitenkaan hyökkäile myrkkypiikkeineen. Joskus sitä miettii, että mikähän merkitys näillä kaikilla myrkky- yms.jutuilla on evoluution kannalta... etenkin, kun myrkkylinnuilla ei ole mitään luonnollisia vihollisia täällä....

Myrkkylintuihin päästiin tutustumaan Sandonissa, jossa päästiin mökkelyn makuun. Pari päivää biitsillä makoilua, uimista ja valtameressä kellumista tuntui kyllä ihan kivalle. Päästiinpä myös keskellä yötä metsästämään rapuja... joita ei tosin näkynyt,  mutta that's not the point. Hauskaa oli ;)

N. 2,5 viikkoa reissua jäljellä. Aika on mennyt ihan järjettömän nopeasti. Vielä saa nauttia kesästä hetken, ennen kuin pääsee taas nauttimaan tihkusateesta (kääntäkääs ne termostaatit vähän kylmemmälle siellä Suomessa, jotta se tihku muuttuis pikkuhiljaa lumeksi ;)...)

Pian nähdään!
-Soffi

Ja sitten myö syyvvään...

Olin kai sittenkin ollut kiltti kun sain pari lahjaakin :)

Joulusammakko chillaa coolisti :)

Laskuveden auringonlasku -mökkimaisema

NZ - Ihme taikamaa...

Uusi-Seelanti. Maa, jossa on kuvattu mm. Sormusten Herrojen Lorut - enkä yhtään ihmettele.

Saavuttiin taikamaahan keskellä yötä vailla minkäänlaisia suunnitelmia - puhumattakaan minkäänlaisista varauksista majoituksesta, autosta tai mistään muustakaan. En ole ikinä matkustanut minnekään näin valmistautumattomana.

Edellinen yö oltiin vietetty bussissa, päivä lentokentällä ja -koneessa, joten joku saattaa ehkä uskoa, jos väitän, että väsymystä oli ilmassa. Keskellä yötä ei kovin moni majapaikka ole auki, saatikka, että niissä olisi tilaa. Muutaman puhelun jälkeen päädyttiin soittamaan Copthorne Commodor -hotelliin, jonne myöskin päädyttiin. Aijai sitä autuaisuutta kun saa nukkua koko yön heräämättä keskellä yötä kertaakaan!

Kunnolla matkamme lähti käyntiin vasta,  kun otettiin Hertziltä Mazda3 alle ja lähdettiin ajamaan. Maisema oli aivan tasaista, kunnes yhtäkkiä edessämme kohosivat mielettömät vuoret.

Mulla ei oikeen ole ollut mitään kuvitelmaa Uudesta-Seelannista. Ainoastaan kenties vuoret ja lampaat. Ja lampaitahan täällä tosiaan riittää! Niitä on  p a l j o n !!

Ensimmäinen havainto lampaiden lisäksi oli, että ihmisiä on vähän ja kylät pieniä ja hiljaisia. Ja "mistä nää ihmiset ostaa ruokansa!?". Toinen havainto oli nopeasti vaihtuvat maisemat. Ekan ajopäivän targetti oli päätyä itä- ja länsirannikon puoliväliin, mutta suoritettiin vahinhossa koko satsi. Maisema vaihtui flatista karuun vuoristoon, ja taikametsän kautta sademetsään - what!? Ei haluttu jäädä sademetsään yöksi, joten käännyttiin takaisin vuorien suuntaan.

Länsirannikko kohteli meitä kaikenkaikkiaan sateisesti. Ekat yöt auton etupenkillä sateessa olivat aika rankkoja. Yhteensä koko reissun aikana nukuttiin 6 yötä autossa, josta loppujen lopuksi muotoutui jo kotoisa pesä, vaikkei kovin mukava ollutkaan. Muuten suotiin itsellemme hostelliyö silloin tällöin. Eka hostelliyö vietettiin Franz Josef Glacier YHAssa, jossa oli myös ihan oikea SAUNA! Nautittiin löylyistä ainakin tunnin verran.

Uudessa-Seelannissa monet backpackerit matkustavat peukalokyydillä. Mekin otettiin yksi liftari kyytiin, mikä oli kyllä täysin herran ulkonäön ansiota. Kyseessä oli polttarisankari, joka oli hylätty vuoren huipulle. Oli poloinen jo melko kylmissään...

Jänniä kiviä, Franz Josef Glacier, Mt. Cook, liftari lampaineen.

Parhaat palat tällä reissulla olivat ainakin:

-mahtavat maisemat

-sauna

-uusi tuttavuus

-benjihyppy Kawarau-sillalta (!!!)

-Queenstown

-Wanaka ja patikointi Rob Roy -jäätikölle

-auringonpaiste vuorien länsipuolella

-muut patikoinnit ja eksymiset

-lammas

-manukahunaja

-järvet

-tiettyjen järvien sinistäkin sinisempi vesi

Lake Tekapo, vuoria, Rob Roy, Wanaka

Kukkia, Lake Pukaki, Akaroa, Lake Pukaki ja mt. Cook

Bungyyyyy

Tontut kurkkii Christchurchin museossakin...

"Mitä helkkaria" -siis sinistä vettä. Kukka.

Kiitos, kiitos, kiitos Uusi-Seelanti. Huomenna lento takaisin kotoisaan  Aussilaan klo 06:20.

Lentokentältä tervehtien ja haleja lähettäen,

Soffi

Grayhound laukkaa jälleen

Aika lentää, ja kohta lennetään mekin. (Siitä lisää myöhemmin) Viikot ovat vierähtäneet megavauhtia ja edellisestä päivityksestäni onkin jo aikaa.  Pikakertaus Kingscliffin jälkeisistä tapahtumista:

Siirryttiin n. 20km pohjoiseen pikkykylä Tuguniin Glen Innessissä tapaamamme perheen luokse. Parista suunnitellusta yöstä tulikin taas viikko.. Tämä perhe on aivan ihana... antaa nyt ventovieraille tytöille majapaikan ja ruokaa, polkupyörät käyttöön ja kutsuivat jopa jouluksikin kylään. Päästiin tutustumaan surffiklubi-kulttuuriin. Kaikki perheessä harrastavat joko soutamista tai surffaamista tms. Perheen äiti on harrastanut aktiivisesti valtamerisoutua. Katseltiin youtubesta videoita.. laji on vähintäänkin extremeä...

Highlighteja olivat pyöräretket (mm. 50km reissu Surfers Paradiseen), kahvakuulatunti Miamissa, kanelihunaja (!) ja pihan uima-allas. Käsittämättömintä oli, että nämä ihanat ihmiset järjestivät meille seuraavan majapaikan Brisbanessa asuvien ystäviensä luota. ♥

Aktiviteetteja, rantavahdin koppi, Liamin 6v. synttärikakku

Tugunista jatkettiin Greyhoundilla Brisbaneen, jossa saatiin asua taas jälleen täysin vieraan pariskunnan huushollissa. He asuivat n. 4-5km päässä keskustasta, jonne molempina päivinä tallusteltiin. Brisbane on mukava kaupunki, jonka läpi virtaa mutkikas joki. Jokea liikennöi erinäisiä lauttoja. Meidän lemppari oli ilmainen City Hopper -lautta, jolla pääsi kätevästi keskustaa tutkailemaan. Oltiin Brisissä 2 yötä. Käytiin mm. Lone Pine Koala Sanctuaryssä - mitäpä muutakaan kuin koaloita katsomassa... ja muita australialaisia kummajaisotuksia kuten vesinokkaeläintä, tasmanian tuholaista, dingoa ja krokotiilia sekä kaikenkarvaisia (-sulkaisia) lintuja. Todettiin, että suurin osa paikan otuksista ollaan tavattu ihan elävänä ja vapaana luonnossa.

Brisbane, otuksia, buddhatemppeliä.

Brisistä matka jatkui Airlie Beachille. Oltiin sporttisia ja napattiin 30kg kantamuksemme ja käveltiin Brisin keskustaan bussiasemalle. Säästettiin siinä semmoset $5! Olikin hyvä liikkua, koska bussimatka kesti 19h ja rapiat. Meni yllättävänkin kivuttomasti.

Reppureissaaja

Airlie Beach on ilmastoltaan trooppinen pieni kylä, joka toimii porttina Whitsunday-saarille. Saariryhmään kuuluu yli 70 saarta, asutusta 7:ssä paikassa. Muutoin alue on kansallispuistoa. Tällä alueella ollaan myös jo suurella koralliriutalla. Tehtiinkin päiväretki saarista suurimmalle Big Fury -veneellä. Päivän ohjelmaan kuului lisäksi snorklailua kokovartalouikkareissa sekä lounas valkoisella hiekkarannalla. Kokovartalouikkarit suojaavat hengenvaarallisilta meduusoilta 75%. Onneksi niihin ei törmätty. Meressä tosiaan ei voi uida, mutta onneksi Airliella on laguuni, jossa voi löllötellä paahdetta pakoon...

Snorklaajat ja laguuni

Whitsundays

Huomenna Grayhound kiidättää meidät (taas 19h bussimatka) takaisin Brisbaneen, josta lennetään keskiviikkona Uuteen-Seelantiin. Aika pakata sortsit ja bikinit hetkeksi rinkan pohjalle ja kaivaa villapaita esiin :). Mukavaa vaihtelua! Takaisin Australiaan lennetään 17.12. Herran haltuun, missä sen jälkeen sitten mennään. :)

Haleja ja mukavaa joulunodotusta Suomeen!

Soffi

Airlie Beach

Taivaallinen seafood-risotto, joka tekee Hungry Monster -Sofiasta jälleen ihmisen

Jouluntoivotuksista tuli mieleen vielä, että jos jotain Suomesta kaipaan niin joulua. Täällä palmujen keskellä 30asteen helteessä edes joulutunnelmaan virittäytymisen yrittäminenkin tuntuu absurdilta ajatukselta... vaikka onhan tuonne katujen varsille pystytetty valtavia joulupukkeja ja -kuusia... Ainoa, mikä hieman saa jouluntuntua aikaan (joo ja myönnetään, myös häivähdyksen koti-ikävää) on jouluradio, jota tässä nyt 2 päivää on saanut kuunnella... :) Noh, ehkä NZ:n kylmyydessä (joka tarkoittaa n. 20astetta) pääsee hiukan jouluisempiin tunnelmiin.

Biitseistä

Biitsit (beaches) - Ihania paikkoja valkoisine hiekkoineen ja turkoisine vesineen. Kingyssä rantaviivaa riittää niin pitkälle kuin vain jaksaa kävellä (tai mieluiten puoliväliin jaksamistaan, koska sama matka pitää kävellä takaisin). Yleensä rannalla tuulee johonkin suuntaan, tosin eilen ei tuulta ollut lainkaan - aaltoja riittää siitä huolimatta.

Kingyn ranta on hiljainen (lukuun ottamatta aaltojen pauhua). Välillä vastaan tulee toinen koiran kanssa lenkkeilijä, auringonpalvoja tai veden rajassa jäpittävä kalastaja siiman jatkeena. Niin, ja hyvinä päivinä saattaa bongata surffarin jos toisenkin keikkumassa laineilla.

Rannalta löytyy aina jotain jännittävää, kuten simpukoita, kuolleita lintuja, kalanpäitä, rapuja... Weirdoihin ei olla törmätty... meille sanottiin, ettei kannata lähteä kulkemaan poispäin kaupungista rannalla, tai saattaa törmätä "weirdoihin". Noh, eipä olla moisiin törmätty, vaikka vasemmalle yleensä lähdettiinkin.

Mitäs sitä rannalla nyt sitten ollaan tehty... Yleisin aktiviteettimme on ollut koiran liikuttaminen. (Harvoin oon törmännyt yhtä pallohulluun hauvaan ♥)

Muita aktiviteetteja on olleet juoksu ja tietty auringossa löllöttely, mistä tuleekin mieleen ehkä ikävin asia koko rantaelämässä (ja syy miksi ylipäätään aloin edes kirjoittamaan biitsipäivitystä...) nimittäin se hiekka... sitä on  j o k a  paikassa! Eikä se sitten lähde millään muulla kuin suihkulla jos silläkään... varsinkin kun iholleni kuuliaisena tyttönä käytän aurinkorasvaa... hiekka liimautuu ihoon entistä hanakammin... voishan sitä välissä käydä valtameressä pulahtamassa, mutta eipä tuo juurikaan auttaisi... Tosiaan tässä juuri tultiin rannalta kirjastoon wifin ääreen ja muistutan todennäköisesti enemmän hiekkadyyniä kuin ihmistä... :)

Eipä muuta tällä kertaa!
♥: Soffi


Kuvia Mt. Warningilta

I think I can fly

Byron Bay. Pieni ja kompakti rantakaupunki, jossa jokainen vähänkin hipahtava tyyppi viihtyy... okei, todennäköisesti myös vähemmän hipahtavat rentoa rantaelämää rakastavat surffarit - ja perus backpackerit :).

Saavuttiin Byroniin keskiviikkoiltana. Majoituksesta meillä ei ollut tietoakaan, mutta sepä järjestyi samantien loikatessamme Greyhoundin kyydistä. Majailtiin Cape Byron YHA:ssa, josta oli lyhyt matka joka paikkaan; kauppoihin, rannalle, majakalle jne. Alkuperäinen suunnitelmamme oli viipyä Byronissa maanantaihin, mutta paikka olikin niin lokoisa, että pidennettiin oleilua parilla päivällä.

Hostellit ovat siitä mukavia, että niissä tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Huonekaverimme olivat espanjalaisia - tarkemmin Kanarian saarilta... ja päästiinpä syömään autenttista paellaa! Oli muuten hyvää!

Kokit

Nikama mobilisoitavaksi...

Parhaat palat Byronissa olivat ehdottomasti käppäilyt majakalle, joka sijaitsee Australian itäisimmässä kolkassa (nähtiin delfiinejä!), illanvietot uusien tuttavuuksien kanssa ja treenit! Treenattiin/temppuiltiin lähes joka ilta rannalla ennen auringonlaskua. Saavutinpa kerran myös juoksu-flown - aivan parasta ♥.

Edellämainituista aktiviteeteista mikään ei kuitenkaan yltänyt samaan tasoon sky diven kanssa - ihan jo fyysisellä olemuksellaan, mutta myös kokemuksena. Meitä tultiin aamulla klo 6:10 hakemaan hostellilta. Lentokentällä allekirjoitettiin paprut, joissa hyväksyttiin kaikki mahdolliset riskit. Joskus kasin maissa lentokone lähti nousuun. Oli ihan kiva katsella maisemia ja jutustella ei-niin-huononnäköisen hyppääjäni kanssa. Kun kone oli 14000f korkeudessa (likimain 4,2672km), ei kauaa mietitty. Ulos koneesta ja 60s vapaapudotusta ennen laskuvarjon avautumista. Aiiivan mieletön kokemus. Suoraan sanottuna sanoinkuvaamatonta. Ehdottomasti yksi parhaista asioista mitä oon ikinä kokenut! Laskeuduttuamme naama oli kyllä niin näkkärillä kuin vaan voi :).

Viikko sitten keskiviikkona Suomesta hiljaittain tänne muuttanut kaveri koukkasi meidät kyytiin Kingscliffiin.

Viimeisiä (?) puskajuttuja

Nyt on puskat jätetty taakse - terveiset hippikylä-Byron Baysta. Mahtavat kuukaudenpäivät tuli vietettyä kaukana ns. sivistyksestä. Onneksi oli kuitenkin pehmeä lasku takaisin backpacker-elämään kun saatiin Steveltä kyyti Graftoniin the Gorgelle, jossa wwooffailtiin 3 päivää karjatilalla keskellä vuoria ja Jakaranda-puiden ja joen ympäröimänä.

Matka Graftoniin oli vähintäänkin mieleenpainuva, kun ajettiin n. 4h hiekkatietä vanhaa Graftonintietä. Upeita maisemia ja legendan kohtaaminen. Steve kertoo jatkuvasti aivan mielettömiä tarinoita omasta elämästään: yksi niistä on tarina Earniesta ja Billystä - real bushmen, jotka tuntevat puskat kuin omat taskunsa ja ajavat villihevosia(brumbies) ympäri maita. Eräällä vaellusratsastuksella Steve seurueineen oli leiriytynyt vanhan Grafton roadin varteen. Keskellä yötä porukka oli herännyt siihen, kun lauma villihevosia jylisi leirin yli perässään Earnie ja Billy. On kuulemma parempi ajaa hevosia yöllä... Salaa mielessäni ajattelin,  että olisipa aivan mahtavaa törmätä Earnieen tai Billyyn... No, kuinka ollakaan ajaessamme tätä samaista dirtroadia vanha mies valkoisella hevosella ylitti tien. Olo oli kuin aaveen olisi nähnyt - tai enkelin - tai jotain yhtä yliluonnollista... tämä mies oli Earnie, 82v., joka edelleen ratsastaa pitkin puskia. Mieletöntä! Kiitos! :)

The Gorge on karjatila/leirintäalue, jota pyörittää herra nimeltä Neil. Jos Three Waters oli keskellä ei mitään ja siitä vähän syrjässä, niim The Gorge oli siitäkin vielä valovuosien päässä. Maata oli tuhansia eekkereitä, joilla laidunsi n.600 lehmää. Lehmiä oli jos jonkinmoista merkkiä, ja päästiinpä melkein todistamaan poikimistakin - myöhästyttiin ehkä 10min...joka tapauksessa vasikka oli edelleen limainen napanuorineen. Oltiin täälläkin siis wwooffereina. Työtämme olivat metsähommat ja rubbish run. Alkoipa olla jo melko äijä-olo - varsinkin, kun ruuaksi Neil kuskasi meille jättiläjän punaista lihaa (nautaa ja lammasta), läjän naudanlihamakkaroita ja tusinan munia... vedettiin nuo kolme päivää aikailla Atkinsin dieetillä. Onpahan sekin nyt testattu (ei muuten sovi meikäläisen kropalle ;P) Vapaa-ajalla Neil vei meidät kalastamaan Australian parhaalle kalapaikalle. N. 1h kalastelun saaliina meillä oli 9kissakalaa ja muutamia basseja, jotka tosin piti päästää vapaaksi - vissiin uhanalaisuuden vuoksi. Joki oli lämmin ja siinä oli aivan ihana uida! Neil meinasi ehkä vähän tuskastua, kun eräs suomalaissaksalainen tyttö ei meinannut tulla vedestä ylös ollenkaan... 0:) Niin ja kanootilla päästiin myös melomaan. Feeling so damn lucky to get all this for free ♥ well for work but anyway ☆☆☆

Tytöille iltapalaa...

Keskiviikkona Neil kuskasi meidät Graftoniin bussiasemalle, josta Greyhound nappasi meidät kyytiin ja lähti laukkaamaan kohti Byron Bayta.

Haleja!
Soffi

Bush Life

 Arriving in Glen Innes & Three Waters High Country Holidays
Reilu kolme viikkoa sitten perjantaina punainen Greyhound-bussi pysähtyi Glen Innesin huoltoasemalla noin 3:30am. Takana hyvät 10h istuskelua bussissa ja muutamilla huoltoasemilla hyppelyä. Juuri kun saatiin rinkat ulos bussista, ajoi maastoauto eteemme. Autosta nousi hieman kumara hymyilevä valkohiuksinen/-partainen papparainen länkkarihattu päässään: Steve, 77. Ajettiin kuunvalossa n. 6km asfalttitietä, jonka jälkeen käännyttiin hiekkatielle, jota sitten jatkui seuraavat 9km. Perille päästyämme ihmeteltiin hetki tuhansia tähtiä taivaalla, minkä jälkeen päästiin kokemaan luksusta - oma huone!

Perjantaina puolilta päivin heräiltiin ja kömmittiin tutustumaan ympäristöön. Maata riittaa, Stevellä on hevosia n. 20. Muita otuksia ovat koira sekä kanat ja ankat - niin ja on isännällä partnerikin... Ja yhdessä kabiinissa on pysyvä vuokralainen. Siinäpä tämän alueen väki.

Paikka toimii leirintäalueena, josta voi halutessaan vuokrata mökin (cabin). Yleisenä virkistäytymistilana on Gunyah, josta löytyy kokkaus- ja pesumahdollisuudet leireilijöille. Tila tarjoaa myös mahdollisuudet vaellusratsastuksiin sekä safiirinkaivuuseen - uintimahdollisuus joessa on myos tarjolla.

Working
Tyypillinen työpäivämme alkaa 8:30 ja päättyy 15:30. Liukumavaraa suuntaan ja toiseen on kyllä ollut. Työtehtaviimme kuuluu kabiinien ja Gunyahin siivous, metsän siivous ja puiden hakkuu, paskanluonti, porttien asentaminen (aka kuopan kaivuu rutikuivaan ja kivikovaan maahan), lintujen ja koirien ruokkiminen, kabiinin rakentaminen, satuloiden ja suitsien öljyäminen (vähän eri meininki, johon olen tottunut... ruokaöljyä ja kerosiinia sekasin - ja ei kun pensselillä maalailemaan satuloita... hmm...ei kait siinä mitään jos ja kun kerran toimii) satulahuoneen (aka yleisvarasto, josta loytyi mm. fossiloitunut hämähäkinpesä...) siivous... eli käytännössä siis ihan kaikkea mitä isäntä nyt sattuu keksimään.

 

Paskaa mä kärrään...

 

Joku hämähäkki, keittiön huntsman ja fossiloitunut pesä

Lauantaisin on talon siivous. Tyhmempi olisi voinut kuvitella, etta talon väki osallistuisi tähän operaatioon myös... nojoo kyllähan siihen osallistutaan mm. ojentamalla hammasharjaa käteen sanoen, etta suihku vaatisi siivouksen... (Melko avoimesti ja tyytyväisenä teen melkeinpä mitä hommaa tahansa, mutta tässä tilanteessa kasvoi muutama kantarelli otsaan ;D itsehillintäni on onneksi melko hyvä)

Paras työtehtävä on ehdottomasti ollut 2h vaellusratsastusten liidaaminen. Ollaan opittu kulkemaan ja suunnistamaan puskissa.. ja jos sattuisi eksymaan, niin pääasia, että näyttää siltä, että tietää mitä tekee.. ;) ja viimekädessa hepat loytaa kotiin aina.

Don't tell Mama...
Ennen tänne maailman alapäähän lähtöäni joka toinen tuttu vakuutteli minulle, etta "juujuu, löydät sielta kuule miehen ja jäät sitten sinne - kyllä mä tiedän". Väitin kovasti vastaan, koska jos jotakin täältä lähdin etsimaan niin itseäni... mutta palataanpa takaisin aiheeseen... NIIN, täytyypä nyt sitten myöntää, että toisin kävi; tapasinpa nimittäin aivan hurmaavan miehen, joka tosiaan vei multa jalat totaalisesti alta. Ikävä kyllä herra joutuu jäämaan tänne farmille... jonne minä en kyllä jää... Onneksi saadaan nauttia vielä viikko toistemme seurasta.

Reissuromanssini Freckles <3

Vapaa-aikana parasta on ollut lenkkeily: lenkkiseura on vaihdellut hevosista ja ihmisista koiraan ja kenguruihin. Mieletön tunne juosta aamulla sumun hälvetessä ja jahdata kenguruita! Niitä tosiaan näkee täällä joka päivä useana kappaleena. Juoksu maistuu täällä pallon toisellakin puolella oikein hyvälle, tosin juokseminen hevosen kanssa (kiitolaukka puskissa) vie kyllä pidemmän korren peruslenkkeilyyn verrattaessa. Siis aivan parasta. Ja heilani tosiaan on melkoinen raketti poniiniksi (jostain syystä kutsun 3-vuotiasta Appaloossaani Poniiniksi <3 I luv him!! - jos ei vielä tullut selväksi). Vapaa-ajan aktiviteeteista mainittakoon lisäksi rakas harrastukseni leipominen, jota ollaan päästy täällä toteuttamaan mmmmh... Niin ja harrastuksista puheen ollen: Vanhojen harrastusten lisäksi uutena lajina whip cracking! Yllättävän vaikeaa saada nahka paukahtamaan. Onnistunut crack vastaa ihan aseen laukausta. Todella hauskaa ja käy ihan treenistä! Voipi olla, että täytyy hankkia oma ruoska...

Niin vapaa- kuin tyoaikanakin ollaan saatu kyytiä nelivetohirviöiltä. Australiassa ollaan todella tarkkoja turvavöista, ja reilut sakot turvavöittä ajamisesta napsahtaa herkästi. Tällä ollaan kuitenkin keskella puskaa, jossa on ihan omat lait... Lempparitavakseni matkustaa Red Beastin kyydissä on seistä lavalla. Näin kävi ensimmäisenä iltana, kun lähdettiin ajamaan hevosia pihaan - eikä tosiaan jäänyt viimeiseksi kerraksi. Autoiluun liittyy muitakin stooreja, mutta katson tässä tilanteessa järkevämmäksi olla mainitsematta niistä sen enempää ;) Paitsi joo! Onnistuin ajamaan manuaalivaihteista Blue Beastia liikenteessä. Autraliassa liikenne on vasemmanpuoleinen, ja autotkin ovat melko vinksallaan. Ja tosiaan kaikki kyydissä olleet henkilöt ovat edelleen täysissä ruumiin ja sielun voimissa - luulisin.

Vapaa-aikana ollaan tutustuttu Tawnyyn, josta on tullut aika hyvä ystavä. Käsitys railakkaasta illasta on täällä jumalan selän takana keskellä puskaa saanut melkolailla uuden merkityksen and I kinda like it!

Puskaelämä jatkuu vielä viikon verran, minkä jälkeen suuntaamme takaisin rannikolle. Suunnitelmia on jos jonkinmoisia - paljon halutaan kaikkea nähdä. Katsotaan, jääkö työnteolle loppujen lopuksi aikaa lainkaan.

 

Ground work

Lopuksi
Toivon, että Sinä rakas lukija osaat arvostaa suurta panostani, jolla olen pyrkinyt ehkäisemään mielenterveytesi järkkymisen. Jokainen ää ja öö kirjain, jonka tässä tekstissä luet on lisätty copy+paste -tyylillä, sillä jostain kumman syystä moisia kirjaimia ei aussinäppäimistöistä löydy. Ole hyvä ;).

Halein,
Soffi






 
 Photo by Grant Hickman

ByeBye Sydney!

Viikko Sydneyssä on taas hurahtanut huimaa vauhtia. Tasaisin väliajoin ihmetellään, että mitäs sitä on taas tullut tehtyä, ja vastaus on samaan aikaan sekä "ei mitään" että "ihan sikana kaikkee". Meitä on hellinyt joku ihmeellinen onnenaalto tällä viikolla; jatkuvasti ilmaista ruokaa ja muita asioita putkahdellut eteen. Maanantaina mentiin irkkupubiin, jossa oli "osta juoma, saat pizzan kaupan päälle" -tarjous. No sieltäpä tytöt sitten tilasivat ananasmehut, jotka sitten tiskillä notkuva ventovieras hemmo ilmoitti maksavansa (eikä halunnut edes jutella tämän jälkeen). KIITOS ♥ Tiistaina meitä sitten kysyttiin leffaan ja drinkeille. KIITOS ♥ City Marketista sain ituja ostaessani kaupan päälle minttua! KIITOS ♥ (Olin jo muutaman päivän haaveillut mohitosta, ja nyt sitten sain tehtyä köyhän miehen mohiton, eli vettä ja minttua, ja omalanseeraaman "Mohitojugurtin", eli Chobania, ananasta ja minttua. Mmmm...♥) Lisäksi hostellin keittiöstä on aina löytynyt milloin mitäkin ihmisiltä ylijääneitä ruokatarpeita (parmesaania, hummusta, kaurahiutaleita yms.) KIITOS ♥

Alkuviikosta soiteltiin WWOOFing paikkoihin (willing workers on organic farms) - paikkoihin, joissa saa majoituksen ja ruuan työtä vastaan. Alku vaikutti hankalalta; joka paikassa tuntui jo olevan täyttä. Keskiviikkoaamuna saatiin kuitenkin puhelinsoitto elämysmatkailuheppatallilta, että töitä olisi tarjolla. Paikka sijaitsee keskellä ei mitään lähellä NSW:n ja QL:n rajaa. Lähin puoti lienee 15km päässä, eikä nettiä varsinaisesti ole käytössä. Ollaan siellä näillä näppäimin 3-4viikkoa. Päästään ratsastamaan JEE! :) Ollaan ihan innoissamme! Vihdoinkin päästään katupölystä eroon! Sydneyssä roikkuminen alkoi jo hiljalleen tympiä. Nyt päästään näkemään oikeaa Australiaa!
Heppapaikkaa voi tarkastella osoitteesta http://www.threewatersholidays.com.au

Aamulla pingotettiin rinkka taas äärimmilleen ja jätettiin Wake Up! taaksemme. (Btw, tykkään mun rinkasta ♥)

Rinkka, reppu ja ruokakassi - näillä pärjää ♡

Bussi Sydneystä lähtee 17:30, matka-aika vaatimattomat 10h5min. Tänä päivänä ollaan vielä tehty viimeiset hankinnat kaupoista. Löydettiin myös aivan ihana kahvila nimeltä My Sweet Memory, jossa päästiin jopa seinälle asti! (Ihan oikealle seinälle - ei facebookin seinälle..) Ja taas saatiin ilmaista nannaa - maapähkinävoisuklaata (omg) ja perussuklaata. Hih :>

Seuraava blogipäivitys tulee aikaisintaan kuukauden päästä netin puutteen vuoksi. Puhelin kuitenkin toimii ja tekstiviestit saapuvat perille asti (kai). :) Heippa Sydney ja ns. sivistys! Tervehdys uudet seikkailut! ♡♥♡♥♡

Halein,
Sofi

Kulttuuripäivitys

Kolmas viikko Australiassa on pyörähtänyt käyntiin. Viimeisen puolentoista viikon aikana ollaan pyöritty sekä Sydneyn hälinässä että valtameren aaltojen pauheessa. Asuttiin pe 13th-16th Westend Backpackers -hostellissa, joka oli hieman eri tasoa verrattuna Wake Up!'iin. Kuuden hengen dormi (jossa oli oma kylppäri) oli n. 12 neliömetrin suuruinen koppero, jossa seurana 4 herraa briteistä, ranskata ja saksasta. Tilaa rinkalle löytyi omasta yläpetistä, patjan pehmeys oli luokkaa vieterinkuviot-selkärankaan. Seura tosin oli melko viihdyttävää.. vai pitäisiköhän todets toisinpäin.. luule, että me oltiin viihdyttävää seuraa e
"erikoisine" eväinemme ja tapoimemme... (käsillä seisominen ja venyttely on kuulemma hyvin omituista). Saatiin lisänimitys "Crazy Finnish cats". sELvä ;) Westendissä oli muutenkim rento meininki; perjantain ilmainen juusto-ilta, "pingpongin" pelaaminen (=pöytätennispallon heittely mukeihin) ja portaiden kiipeäminen. Hostellissa oli yksi hissi, joka oli tooodella hidas. Onneksi oli paloportaat, joita ihan mielellään kipitteli ylös ja alas kuudenteen kerrokseen.

Sydneyssä ollaan sivistetty itseämme ilmaisilla kulttuurinähtävyyksillä kuten taidemuseolla ja katedraalin tarkastelulla. Museo on aivan Sydneyn kasvitieteellisen puutarhan kupeessa - paikallinen Ateneum. Sisältä löytyi paikallisen abo-taiteen lisäksi niin eurooppalaista kuin aasialaistakin taidetta nykytaiteen pensselilöttäyksiä unohtamatta. Taiteen katseleminen on rentouttavaa; galleriassa harvoin on hälyä ja mieli saa vaeltaa omia teitään visuaalisten ärsykkeiden johdattelemana. Taidegalleriassa ja katedraalissa yhteistä on hiljaisuus. Tosin katedraalissa käydessämme oli menossa kuoron harjoitukset - lauloivat todella hyvin. Tunnelmallinen musiikki yhdistettynä mahtipontiseen goottilaiseen kirkkoon oli melko vaikuttavaa. Kulttuuria saatiin kokea myös Hyde-parkissa, jossa oli jonkin tanssiharjoitukset menossa. Kyseessä oli paritanssi - melko modernia sellaista oman arvioni mukaan... ihanaa katsella kauniita ihmisiä liikkumassa sulavasti. Melkein teki mieli itsekin mennä mukaan heilumaan, tosin siinä tapauksessa tämä sulava kokonaisuus olisi kenties hieman kärsinyt ;)

Taidemuseo, tulitikkutaideteos(tai joku muu jonkun silmissä), kuuluisa silta

Taidetta

Hieman erilaista kulttuuria saatiin kokea maanantai-aamusta lähtien, jolloin bussi kuljetti meidät Wake-Up! -hostellilta kohti Gerringongia -  pieneen kylään kolmen tunnin ajomatkan päähän Sydneyn hälinästä surffikurssille! Saapuessamme vettä satoi ja oli KYLMÄ!! Tuli tosiaan tarvetta mukaanpakkaamilleni villavaatteille. Heti maanantaina oli ensimmäinen surffitunti, jossa opeteltiin "to catch a wave". Vettä tosiaan tuli kuin est.. no joo siis vettä tuli urakalla...tuuli puhalsi hiekkaa silmiin ja suolavettä suuhun. Onneksi märkäpuku lämmitti. En vielä ekana päivänä päässyt laudalle seisomaan... tosin siihen vaikutti ehkä hieman myös haaveilu kuumasta saunasta.. Tiistaina vettä tuli edelleen, mutta ylös noustiin! Ja kelikin parani loppuviikkoa kohden, vaikka sitä vastoin aallot muuttuivat turhan löysiksi. Surffikurssiin kuului 8x2h surffausta varusteineen, majoitus 7h dormissa sekä kaikki ruokailut. Onneksi olin hieman varautunut ruokapuoleen... vaikka gluteenitonta sapuskaa olikin tarjolla. (Rakkaalle veljelleni tiedoksi, että selvisin 5 päivää syöden punaista lihaa ilman ihmeempiä komplikaatioita, mikä ei tosin tarkoita sitä, että söisin sitä jatkossa ;) ♥ pitihän sitä proteiinia nyt jostain saada...) Päivät vierivät vaudilla yleensä aima samaa kaavaa noudattaen: aamupala, surffaamaan, lounas, surffaamaan, illallinen, kuvienkatselusessio, nukkumaan. Hauskat 5 päivää tosissaan vietettiin!

Tappavanmyrkyllinen hämähäkkyräinen, Sam the opossumi, SurfCamp

Perjantaina palattiin takaison Sydneyyn. Emme mahtuneet bussiin vaan saimme muutaman hollantilaisen kanssa pakukyydin takaisin kaupunkiin.

City Markt, piknikkiä Botanic Gardenissa, Kakadu!

Lauantaina päästiin kokemaan Sydneyn junaliikennettä kun matkattiin Westendissä tapaamamme irlantilaisen luokse illalliselle. Junamatka kohti tuntematonta lähes vieraan ihmisen luo illalliselle keltaista täysikuuta tuijottaen toisen yhtä ridiculously happyn ihmisen kanssa on... ihan mahtavaa. Ilta olikim ihan mahtava, naurua, hyvää ruokaa juomaa ja seuraa. Mitäpä muuta sitä kaipaisikaan? Sitä on tässä tajunnut, miten vähän mammonaa sitä oikeasti tarvitsee ollaseen onnellinen; mulla on rinkka, jossa on melkein 15kg tavaraa, ruokaa silloin kun sitä tarvitsen, ihanaa matkaseuraa, yösijakin on aina löytynyt ja mä toteutan unelmaani. Oon onnellinen ♥♥♥

Junamatka, viesti rosvolle, joka vei meidän ruokia, ...sieni...?

Ja kiitos töistä, joita saadaan ihan pian ;)  (toivottavasti jo tällä viikolla)

Halit Suomeen!
-Soffi