Viimeisiä (?) puskajuttuja

Nyt on puskat jätetty taakse - terveiset hippikylä-Byron Baysta. Mahtavat kuukaudenpäivät tuli vietettyä kaukana ns. sivistyksestä. Onneksi oli kuitenkin pehmeä lasku takaisin backpacker-elämään kun saatiin Steveltä kyyti Graftoniin the Gorgelle, jossa wwooffailtiin 3 päivää karjatilalla keskellä vuoria ja Jakaranda-puiden ja joen ympäröimänä.

Matka Graftoniin oli vähintäänkin mieleenpainuva, kun ajettiin n. 4h hiekkatietä vanhaa Graftonintietä. Upeita maisemia ja legendan kohtaaminen. Steve kertoo jatkuvasti aivan mielettömiä tarinoita omasta elämästään: yksi niistä on tarina Earniesta ja Billystä - real bushmen, jotka tuntevat puskat kuin omat taskunsa ja ajavat villihevosia(brumbies) ympäri maita. Eräällä vaellusratsastuksella Steve seurueineen oli leiriytynyt vanhan Grafton roadin varteen. Keskellä yötä porukka oli herännyt siihen, kun lauma villihevosia jylisi leirin yli perässään Earnie ja Billy. On kuulemma parempi ajaa hevosia yöllä... Salaa mielessäni ajattelin,  että olisipa aivan mahtavaa törmätä Earnieen tai Billyyn... No, kuinka ollakaan ajaessamme tätä samaista dirtroadia vanha mies valkoisella hevosella ylitti tien. Olo oli kuin aaveen olisi nähnyt - tai enkelin - tai jotain yhtä yliluonnollista... tämä mies oli Earnie, 82v., joka edelleen ratsastaa pitkin puskia. Mieletöntä! Kiitos! :)

The Gorge on karjatila/leirintäalue, jota pyörittää herra nimeltä Neil. Jos Three Waters oli keskellä ei mitään ja siitä vähän syrjässä, niim The Gorge oli siitäkin vielä valovuosien päässä. Maata oli tuhansia eekkereitä, joilla laidunsi n.600 lehmää. Lehmiä oli jos jonkinmoista merkkiä, ja päästiinpä melkein todistamaan poikimistakin - myöhästyttiin ehkä 10min...joka tapauksessa vasikka oli edelleen limainen napanuorineen. Oltiin täälläkin siis wwooffereina. Työtämme olivat metsähommat ja rubbish run. Alkoipa olla jo melko äijä-olo - varsinkin, kun ruuaksi Neil kuskasi meille jättiläjän punaista lihaa (nautaa ja lammasta), läjän naudanlihamakkaroita ja tusinan munia... vedettiin nuo kolme päivää aikailla Atkinsin dieetillä. Onpahan sekin nyt testattu (ei muuten sovi meikäläisen kropalle ;P) Vapaa-ajalla Neil vei meidät kalastamaan Australian parhaalle kalapaikalle. N. 1h kalastelun saaliina meillä oli 9kissakalaa ja muutamia basseja, jotka tosin piti päästää vapaaksi - vissiin uhanalaisuuden vuoksi. Joki oli lämmin ja siinä oli aivan ihana uida! Neil meinasi ehkä vähän tuskastua, kun eräs suomalaissaksalainen tyttö ei meinannut tulla vedestä ylös ollenkaan... 0:) Niin ja kanootilla päästiin myös melomaan. Feeling so damn lucky to get all this for free ♥ well for work but anyway ☆☆☆

Tytöille iltapalaa...

Keskiviikkona Neil kuskasi meidät Graftoniin bussiasemalle, josta Greyhound nappasi meidät kyytiin ja lähti laukkaamaan kohti Byron Bayta.

Haleja!
Soffi