Saavuttiin taikamaahan keskellä yötä vailla minkäänlaisia suunnitelmia - puhumattakaan minkäänlaisista varauksista majoituksesta, autosta tai mistään muustakaan. En ole ikinä matkustanut minnekään näin valmistautumattomana.
Edellinen yö oltiin vietetty bussissa, päivä lentokentällä ja -koneessa, joten joku saattaa ehkä uskoa, jos väitän, että väsymystä oli ilmassa. Keskellä yötä ei kovin moni majapaikka ole auki, saatikka, että niissä olisi tilaa. Muutaman puhelun jälkeen päädyttiin soittamaan Copthorne Commodor -hotelliin, jonne myöskin päädyttiin. Aijai sitä autuaisuutta kun saa nukkua koko yön heräämättä keskellä yötä kertaakaan!
Kunnolla matkamme lähti käyntiin vasta, kun otettiin Hertziltä Mazda3 alle ja lähdettiin ajamaan. Maisema oli aivan tasaista, kunnes yhtäkkiä edessämme kohosivat mielettömät vuoret.
Mulla ei oikeen ole ollut mitään kuvitelmaa Uudesta-Seelannista. Ainoastaan kenties vuoret ja lampaat. Ja lampaitahan täällä tosiaan riittää! Niitä on p a l j o n !!
Ensimmäinen havainto lampaiden lisäksi oli, että ihmisiä on vähän ja kylät pieniä ja hiljaisia. Ja "mistä nää ihmiset ostaa ruokansa!?". Toinen havainto oli nopeasti vaihtuvat maisemat. Ekan ajopäivän targetti oli päätyä itä- ja länsirannikon puoliväliin, mutta suoritettiin vahinhossa koko satsi. Maisema vaihtui flatista karuun vuoristoon, ja taikametsän kautta sademetsään - what!? Ei haluttu jäädä sademetsään yöksi, joten käännyttiin takaisin vuorien suuntaan.
Länsirannikko kohteli meitä kaikenkaikkiaan sateisesti. Ekat yöt auton etupenkillä sateessa olivat aika rankkoja. Yhteensä koko reissun aikana nukuttiin 6 yötä autossa, josta loppujen lopuksi muotoutui jo kotoisa pesä, vaikkei kovin mukava ollutkaan. Muuten suotiin itsellemme hostelliyö silloin tällöin. Eka hostelliyö vietettiin Franz Josef Glacier YHAssa, jossa oli myös ihan oikea SAUNA! Nautittiin löylyistä ainakin tunnin verran.
Uudessa-Seelannissa monet backpackerit matkustavat peukalokyydillä. Mekin otettiin yksi liftari kyytiin, mikä oli kyllä täysin herran ulkonäön ansiota. Kyseessä oli polttarisankari, joka oli hylätty vuoren huipulle. Oli poloinen jo melko kylmissään...
Jänniä kiviä, Franz Josef Glacier, Mt. Cook, liftari lampaineen.
Parhaat palat tällä reissulla olivat ainakin:
-mahtavat maisemat
-sauna
-uusi tuttavuus
-benjihyppy Kawarau-sillalta (!!!)
-Queenstown
-Wanaka ja patikointi Rob Roy -jäätikölle
-auringonpaiste vuorien länsipuolella
-muut patikoinnit ja eksymiset
-lammas
-manukahunaja
-järvet
-tiettyjen järvien sinistäkin sinisempi vesi
Lake Tekapo, vuoria, Rob Roy, Wanaka
Kukkia, Lake Pukaki, Akaroa, Lake Pukaki ja mt. Cook
Bungyyyyy
Tontut kurkkii Christchurchin museossakin...
"Mitä helkkaria" -siis sinistä vettä. Kukka.
Kiitos, kiitos, kiitos Uusi-Seelanti. Huomenna lento takaisin kotoisaan Aussilaan klo 06:20.
Lentokentältä tervehtien ja haleja lähettäen,
Soffi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti