Biitseistä

Biitsit (beaches) - Ihania paikkoja valkoisine hiekkoineen ja turkoisine vesineen. Kingyssä rantaviivaa riittää niin pitkälle kuin vain jaksaa kävellä (tai mieluiten puoliväliin jaksamistaan, koska sama matka pitää kävellä takaisin). Yleensä rannalla tuulee johonkin suuntaan, tosin eilen ei tuulta ollut lainkaan - aaltoja riittää siitä huolimatta.

Kingyn ranta on hiljainen (lukuun ottamatta aaltojen pauhua). Välillä vastaan tulee toinen koiran kanssa lenkkeilijä, auringonpalvoja tai veden rajassa jäpittävä kalastaja siiman jatkeena. Niin, ja hyvinä päivinä saattaa bongata surffarin jos toisenkin keikkumassa laineilla.

Rannalta löytyy aina jotain jännittävää, kuten simpukoita, kuolleita lintuja, kalanpäitä, rapuja... Weirdoihin ei olla törmätty... meille sanottiin, ettei kannata lähteä kulkemaan poispäin kaupungista rannalla, tai saattaa törmätä "weirdoihin". Noh, eipä olla moisiin törmätty, vaikka vasemmalle yleensä lähdettiinkin.

Mitäs sitä rannalla nyt sitten ollaan tehty... Yleisin aktiviteettimme on ollut koiran liikuttaminen. (Harvoin oon törmännyt yhtä pallohulluun hauvaan ♥)

Muita aktiviteetteja on olleet juoksu ja tietty auringossa löllöttely, mistä tuleekin mieleen ehkä ikävin asia koko rantaelämässä (ja syy miksi ylipäätään aloin edes kirjoittamaan biitsipäivitystä...) nimittäin se hiekka... sitä on  j o k a  paikassa! Eikä se sitten lähde millään muulla kuin suihkulla jos silläkään... varsinkin kun iholleni kuuliaisena tyttönä käytän aurinkorasvaa... hiekka liimautuu ihoon entistä hanakammin... voishan sitä välissä käydä valtameressä pulahtamassa, mutta eipä tuo juurikaan auttaisi... Tosiaan tässä juuri tultiin rannalta kirjastoon wifin ääreen ja muistutan todennäköisesti enemmän hiekkadyyniä kuin ihmistä... :)

Eipä muuta tällä kertaa!
♥: Soffi


Kuvia Mt. Warningilta

I think I can fly

Byron Bay. Pieni ja kompakti rantakaupunki, jossa jokainen vähänkin hipahtava tyyppi viihtyy... okei, todennäköisesti myös vähemmän hipahtavat rentoa rantaelämää rakastavat surffarit - ja perus backpackerit :).

Saavuttiin Byroniin keskiviikkoiltana. Majoituksesta meillä ei ollut tietoakaan, mutta sepä järjestyi samantien loikatessamme Greyhoundin kyydistä. Majailtiin Cape Byron YHA:ssa, josta oli lyhyt matka joka paikkaan; kauppoihin, rannalle, majakalle jne. Alkuperäinen suunnitelmamme oli viipyä Byronissa maanantaihin, mutta paikka olikin niin lokoisa, että pidennettiin oleilua parilla päivällä.

Hostellit ovat siitä mukavia, että niissä tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Huonekaverimme olivat espanjalaisia - tarkemmin Kanarian saarilta... ja päästiinpä syömään autenttista paellaa! Oli muuten hyvää!

Kokit

Nikama mobilisoitavaksi...

Parhaat palat Byronissa olivat ehdottomasti käppäilyt majakalle, joka sijaitsee Australian itäisimmässä kolkassa (nähtiin delfiinejä!), illanvietot uusien tuttavuuksien kanssa ja treenit! Treenattiin/temppuiltiin lähes joka ilta rannalla ennen auringonlaskua. Saavutinpa kerran myös juoksu-flown - aivan parasta ♥.

Edellämainituista aktiviteeteista mikään ei kuitenkaan yltänyt samaan tasoon sky diven kanssa - ihan jo fyysisellä olemuksellaan, mutta myös kokemuksena. Meitä tultiin aamulla klo 6:10 hakemaan hostellilta. Lentokentällä allekirjoitettiin paprut, joissa hyväksyttiin kaikki mahdolliset riskit. Joskus kasin maissa lentokone lähti nousuun. Oli ihan kiva katsella maisemia ja jutustella ei-niin-huononnäköisen hyppääjäni kanssa. Kun kone oli 14000f korkeudessa (likimain 4,2672km), ei kauaa mietitty. Ulos koneesta ja 60s vapaapudotusta ennen laskuvarjon avautumista. Aiiivan mieletön kokemus. Suoraan sanottuna sanoinkuvaamatonta. Ehdottomasti yksi parhaista asioista mitä oon ikinä kokenut! Laskeuduttuamme naama oli kyllä niin näkkärillä kuin vaan voi :).

Viikko sitten keskiviikkona Suomesta hiljaittain tänne muuttanut kaveri koukkasi meidät kyytiin Kingscliffiin.

Viimeisiä (?) puskajuttuja

Nyt on puskat jätetty taakse - terveiset hippikylä-Byron Baysta. Mahtavat kuukaudenpäivät tuli vietettyä kaukana ns. sivistyksestä. Onneksi oli kuitenkin pehmeä lasku takaisin backpacker-elämään kun saatiin Steveltä kyyti Graftoniin the Gorgelle, jossa wwooffailtiin 3 päivää karjatilalla keskellä vuoria ja Jakaranda-puiden ja joen ympäröimänä.

Matka Graftoniin oli vähintäänkin mieleenpainuva, kun ajettiin n. 4h hiekkatietä vanhaa Graftonintietä. Upeita maisemia ja legendan kohtaaminen. Steve kertoo jatkuvasti aivan mielettömiä tarinoita omasta elämästään: yksi niistä on tarina Earniesta ja Billystä - real bushmen, jotka tuntevat puskat kuin omat taskunsa ja ajavat villihevosia(brumbies) ympäri maita. Eräällä vaellusratsastuksella Steve seurueineen oli leiriytynyt vanhan Grafton roadin varteen. Keskellä yötä porukka oli herännyt siihen, kun lauma villihevosia jylisi leirin yli perässään Earnie ja Billy. On kuulemma parempi ajaa hevosia yöllä... Salaa mielessäni ajattelin,  että olisipa aivan mahtavaa törmätä Earnieen tai Billyyn... No, kuinka ollakaan ajaessamme tätä samaista dirtroadia vanha mies valkoisella hevosella ylitti tien. Olo oli kuin aaveen olisi nähnyt - tai enkelin - tai jotain yhtä yliluonnollista... tämä mies oli Earnie, 82v., joka edelleen ratsastaa pitkin puskia. Mieletöntä! Kiitos! :)

The Gorge on karjatila/leirintäalue, jota pyörittää herra nimeltä Neil. Jos Three Waters oli keskellä ei mitään ja siitä vähän syrjässä, niim The Gorge oli siitäkin vielä valovuosien päässä. Maata oli tuhansia eekkereitä, joilla laidunsi n.600 lehmää. Lehmiä oli jos jonkinmoista merkkiä, ja päästiinpä melkein todistamaan poikimistakin - myöhästyttiin ehkä 10min...joka tapauksessa vasikka oli edelleen limainen napanuorineen. Oltiin täälläkin siis wwooffereina. Työtämme olivat metsähommat ja rubbish run. Alkoipa olla jo melko äijä-olo - varsinkin, kun ruuaksi Neil kuskasi meille jättiläjän punaista lihaa (nautaa ja lammasta), läjän naudanlihamakkaroita ja tusinan munia... vedettiin nuo kolme päivää aikailla Atkinsin dieetillä. Onpahan sekin nyt testattu (ei muuten sovi meikäläisen kropalle ;P) Vapaa-ajalla Neil vei meidät kalastamaan Australian parhaalle kalapaikalle. N. 1h kalastelun saaliina meillä oli 9kissakalaa ja muutamia basseja, jotka tosin piti päästää vapaaksi - vissiin uhanalaisuuden vuoksi. Joki oli lämmin ja siinä oli aivan ihana uida! Neil meinasi ehkä vähän tuskastua, kun eräs suomalaissaksalainen tyttö ei meinannut tulla vedestä ylös ollenkaan... 0:) Niin ja kanootilla päästiin myös melomaan. Feeling so damn lucky to get all this for free ♥ well for work but anyway ☆☆☆

Tytöille iltapalaa...

Keskiviikkona Neil kuskasi meidät Graftoniin bussiasemalle, josta Greyhound nappasi meidät kyytiin ja lähti laukkaamaan kohti Byron Bayta.

Haleja!
Soffi