TipTap

Joulu on yleensä ollut se perinteinen aika, jolloin toteutetaan tietyt asiat, herätellään tietynlaiset tunteet, ollaan perheen kanssa - ja syödään paljon. Tämän vuoden joulu on ollut kyllä totisesti erilainen mihinkään aikaisempaan verrattuna oikeastaan jo ihan senkin takia, että en ole kotona (really!?). Toinen kokolailla vaikuttava tekijä on se, että täällä on kesä - kuuma kesä.

Uudesta-Seelannista palattuamme vietimme muutaman päivän Gold Coastilla. Täällä nähtiin hieman jouluvalmisteluita; oli (muovi)kuusta, lahjapakettia, jouluvaloja..... tosiaan. Jotkut innostuvat jouluvaloista niinkin tosissaan, että sitä voi jo kutsua lähinnä elämäntehtäväksi. Ja kun johonkin ryhdytään, niin sanoja "kohtuus", "hyvä maku" ja "hillitty" ei tunneta lainkaan. Tai noh... makuasioitahan ei kiistellä... :)

Erään talon jouluvalaistus.

Gold Coastilla päästiin myös leipomisen makuun, mikä jatkui edelleen Kingscliffissä. Eihän joulu ole mitään ilman leipomista! Näinpä ilahdutettiin Gold Coastin houstejamme joulutortuilla. Perinteistä suomalaista luumuhilloa on ikävä kyllä turha hakea, joten lopputulos ei ihan perinteisenveroinen ollut, mutta maistui syöjille varsin mainiosti. Kingyssä jatkettiin leipomisorgioita pipareiden merkeissä... niin ja note to self: älä yritä tehdä piparitaloa kuumassa ja kosteassa ympäristössä - tulee menemään puihin.

Jouluaattona tunnelma hieman muuttui joulupuuron myötä. Riisipuuro vaan kuuluu jouluun. Nam. Joulua vietetään täällä varsinaisesti vasta joulupäivänä. Lähdettiin Lismoreen, jossa saatiin osallistua oikein kunnon kokoperheen joulunviettoon. Meille joulu alkoi oikeastaan samantien, kun astuttiin autosta ulos: MACADAMIAPUU!!! Kerättiin siis kassillinen macadamiapähkinöitä siltä seisomalta. Ihan kuin kultaa olisi kerännyt suoraan maasta. Tätä seurasi tietysti pähkinöiden kosauttelu altaanreunalla, minkä jälkeen isäntä sitten paahtoi namupalat suolan kanssa. Yum!

Joulupäivä lähti liikkeelle aamukävelyllä. Peruskuumuus ja hikoilu unohtui hetkeksi, kun bongasin eukalyptuspuussa pienen knöölin. Toden totta! Ihan oikea VILLI koala!!! Ihasteltiin karvapalloa jokusen aikaa. On ne kyllä söpöjä. Vaikea kuvitella, että otus, joka nukkuu 22h ja syö 2h vuorokaudessa voi olla vaarallinen... hmm... kuulinpa muuten myös, että Australiassa on myös myrkkylintu... ja ollaan nähty niitä vaikka kuinka. Onneksi otukset eivät kuitenkaan hyökkäile myrkkypiikkeineen. Joskus sitä miettii, että mikähän merkitys näillä kaikilla myrkky- yms.jutuilla on evoluution kannalta... etenkin, kun myrkkylinnuilla ei ole mitään luonnollisia vihollisia täällä....

Myrkkylintuihin päästiin tutustumaan Sandonissa, jossa päästiin mökkelyn makuun. Pari päivää biitsillä makoilua, uimista ja valtameressä kellumista tuntui kyllä ihan kivalle. Päästiinpä myös keskellä yötä metsästämään rapuja... joita ei tosin näkynyt,  mutta that's not the point. Hauskaa oli ;)

N. 2,5 viikkoa reissua jäljellä. Aika on mennyt ihan järjettömän nopeasti. Vielä saa nauttia kesästä hetken, ennen kuin pääsee taas nauttimaan tihkusateesta (kääntäkääs ne termostaatit vähän kylmemmälle siellä Suomessa, jotta se tihku muuttuis pikkuhiljaa lumeksi ;)...)

Pian nähdään!
-Soffi

Ja sitten myö syyvvään...

Olin kai sittenkin ollut kiltti kun sain pari lahjaakin :)

Joulusammakko chillaa coolisti :)

Laskuveden auringonlasku -mökkimaisema

NZ - Ihme taikamaa...

Uusi-Seelanti. Maa, jossa on kuvattu mm. Sormusten Herrojen Lorut - enkä yhtään ihmettele.

Saavuttiin taikamaahan keskellä yötä vailla minkäänlaisia suunnitelmia - puhumattakaan minkäänlaisista varauksista majoituksesta, autosta tai mistään muustakaan. En ole ikinä matkustanut minnekään näin valmistautumattomana.

Edellinen yö oltiin vietetty bussissa, päivä lentokentällä ja -koneessa, joten joku saattaa ehkä uskoa, jos väitän, että väsymystä oli ilmassa. Keskellä yötä ei kovin moni majapaikka ole auki, saatikka, että niissä olisi tilaa. Muutaman puhelun jälkeen päädyttiin soittamaan Copthorne Commodor -hotelliin, jonne myöskin päädyttiin. Aijai sitä autuaisuutta kun saa nukkua koko yön heräämättä keskellä yötä kertaakaan!

Kunnolla matkamme lähti käyntiin vasta,  kun otettiin Hertziltä Mazda3 alle ja lähdettiin ajamaan. Maisema oli aivan tasaista, kunnes yhtäkkiä edessämme kohosivat mielettömät vuoret.

Mulla ei oikeen ole ollut mitään kuvitelmaa Uudesta-Seelannista. Ainoastaan kenties vuoret ja lampaat. Ja lampaitahan täällä tosiaan riittää! Niitä on  p a l j o n !!

Ensimmäinen havainto lampaiden lisäksi oli, että ihmisiä on vähän ja kylät pieniä ja hiljaisia. Ja "mistä nää ihmiset ostaa ruokansa!?". Toinen havainto oli nopeasti vaihtuvat maisemat. Ekan ajopäivän targetti oli päätyä itä- ja länsirannikon puoliväliin, mutta suoritettiin vahinhossa koko satsi. Maisema vaihtui flatista karuun vuoristoon, ja taikametsän kautta sademetsään - what!? Ei haluttu jäädä sademetsään yöksi, joten käännyttiin takaisin vuorien suuntaan.

Länsirannikko kohteli meitä kaikenkaikkiaan sateisesti. Ekat yöt auton etupenkillä sateessa olivat aika rankkoja. Yhteensä koko reissun aikana nukuttiin 6 yötä autossa, josta loppujen lopuksi muotoutui jo kotoisa pesä, vaikkei kovin mukava ollutkaan. Muuten suotiin itsellemme hostelliyö silloin tällöin. Eka hostelliyö vietettiin Franz Josef Glacier YHAssa, jossa oli myös ihan oikea SAUNA! Nautittiin löylyistä ainakin tunnin verran.

Uudessa-Seelannissa monet backpackerit matkustavat peukalokyydillä. Mekin otettiin yksi liftari kyytiin, mikä oli kyllä täysin herran ulkonäön ansiota. Kyseessä oli polttarisankari, joka oli hylätty vuoren huipulle. Oli poloinen jo melko kylmissään...

Jänniä kiviä, Franz Josef Glacier, Mt. Cook, liftari lampaineen.

Parhaat palat tällä reissulla olivat ainakin:

-mahtavat maisemat

-sauna

-uusi tuttavuus

-benjihyppy Kawarau-sillalta (!!!)

-Queenstown

-Wanaka ja patikointi Rob Roy -jäätikölle

-auringonpaiste vuorien länsipuolella

-muut patikoinnit ja eksymiset

-lammas

-manukahunaja

-järvet

-tiettyjen järvien sinistäkin sinisempi vesi

Lake Tekapo, vuoria, Rob Roy, Wanaka

Kukkia, Lake Pukaki, Akaroa, Lake Pukaki ja mt. Cook

Bungyyyyy

Tontut kurkkii Christchurchin museossakin...

"Mitä helkkaria" -siis sinistä vettä. Kukka.

Kiitos, kiitos, kiitos Uusi-Seelanti. Huomenna lento takaisin kotoisaan  Aussilaan klo 06:20.

Lentokentältä tervehtien ja haleja lähettäen,

Soffi

Grayhound laukkaa jälleen

Aika lentää, ja kohta lennetään mekin. (Siitä lisää myöhemmin) Viikot ovat vierähtäneet megavauhtia ja edellisestä päivityksestäni onkin jo aikaa.  Pikakertaus Kingscliffin jälkeisistä tapahtumista:

Siirryttiin n. 20km pohjoiseen pikkykylä Tuguniin Glen Innessissä tapaamamme perheen luokse. Parista suunnitellusta yöstä tulikin taas viikko.. Tämä perhe on aivan ihana... antaa nyt ventovieraille tytöille majapaikan ja ruokaa, polkupyörät käyttöön ja kutsuivat jopa jouluksikin kylään. Päästiin tutustumaan surffiklubi-kulttuuriin. Kaikki perheessä harrastavat joko soutamista tai surffaamista tms. Perheen äiti on harrastanut aktiivisesti valtamerisoutua. Katseltiin youtubesta videoita.. laji on vähintäänkin extremeä...

Highlighteja olivat pyöräretket (mm. 50km reissu Surfers Paradiseen), kahvakuulatunti Miamissa, kanelihunaja (!) ja pihan uima-allas. Käsittämättömintä oli, että nämä ihanat ihmiset järjestivät meille seuraavan majapaikan Brisbanessa asuvien ystäviensä luota. ♥

Aktiviteetteja, rantavahdin koppi, Liamin 6v. synttärikakku

Tugunista jatkettiin Greyhoundilla Brisbaneen, jossa saatiin asua taas jälleen täysin vieraan pariskunnan huushollissa. He asuivat n. 4-5km päässä keskustasta, jonne molempina päivinä tallusteltiin. Brisbane on mukava kaupunki, jonka läpi virtaa mutkikas joki. Jokea liikennöi erinäisiä lauttoja. Meidän lemppari oli ilmainen City Hopper -lautta, jolla pääsi kätevästi keskustaa tutkailemaan. Oltiin Brisissä 2 yötä. Käytiin mm. Lone Pine Koala Sanctuaryssä - mitäpä muutakaan kuin koaloita katsomassa... ja muita australialaisia kummajaisotuksia kuten vesinokkaeläintä, tasmanian tuholaista, dingoa ja krokotiilia sekä kaikenkarvaisia (-sulkaisia) lintuja. Todettiin, että suurin osa paikan otuksista ollaan tavattu ihan elävänä ja vapaana luonnossa.

Brisbane, otuksia, buddhatemppeliä.

Brisistä matka jatkui Airlie Beachille. Oltiin sporttisia ja napattiin 30kg kantamuksemme ja käveltiin Brisin keskustaan bussiasemalle. Säästettiin siinä semmoset $5! Olikin hyvä liikkua, koska bussimatka kesti 19h ja rapiat. Meni yllättävänkin kivuttomasti.

Reppureissaaja

Airlie Beach on ilmastoltaan trooppinen pieni kylä, joka toimii porttina Whitsunday-saarille. Saariryhmään kuuluu yli 70 saarta, asutusta 7:ssä paikassa. Muutoin alue on kansallispuistoa. Tällä alueella ollaan myös jo suurella koralliriutalla. Tehtiinkin päiväretki saarista suurimmalle Big Fury -veneellä. Päivän ohjelmaan kuului lisäksi snorklailua kokovartalouikkareissa sekä lounas valkoisella hiekkarannalla. Kokovartalouikkarit suojaavat hengenvaarallisilta meduusoilta 75%. Onneksi niihin ei törmätty. Meressä tosiaan ei voi uida, mutta onneksi Airliella on laguuni, jossa voi löllötellä paahdetta pakoon...

Snorklaajat ja laguuni

Whitsundays

Huomenna Grayhound kiidättää meidät (taas 19h bussimatka) takaisin Brisbaneen, josta lennetään keskiviikkona Uuteen-Seelantiin. Aika pakata sortsit ja bikinit hetkeksi rinkan pohjalle ja kaivaa villapaita esiin :). Mukavaa vaihtelua! Takaisin Australiaan lennetään 17.12. Herran haltuun, missä sen jälkeen sitten mennään. :)

Haleja ja mukavaa joulunodotusta Suomeen!

Soffi

Airlie Beach

Taivaallinen seafood-risotto, joka tekee Hungry Monster -Sofiasta jälleen ihmisen

Jouluntoivotuksista tuli mieleen vielä, että jos jotain Suomesta kaipaan niin joulua. Täällä palmujen keskellä 30asteen helteessä edes joulutunnelmaan virittäytymisen yrittäminenkin tuntuu absurdilta ajatukselta... vaikka onhan tuonne katujen varsille pystytetty valtavia joulupukkeja ja -kuusia... Ainoa, mikä hieman saa jouluntuntua aikaan (joo ja myönnetään, myös häivähdyksen koti-ikävää) on jouluradio, jota tässä nyt 2 päivää on saanut kuunnella... :) Noh, ehkä NZ:n kylmyydessä (joka tarkoittaa n. 20astetta) pääsee hiukan jouluisempiin tunnelmiin.